Kaupungilla kävellessäni piipahdin Sokokselle eli turkulaisittain Wikkelle ja mietin, mitä ostaisin, jos ostaisin. Tähän muuton keskelle ei edes tee mieli ostaa yhtään mitään. Muutenkin hetken mielijohteiden kanssa mulla helposti käy niin, ettei ostos viikon kuluttua tunnukaan enää kovin hyvältä investoinnilta ja sitten se jää kaappiin lojumaan tai päätyy kirppikselle. Tämän pahan tavan haluan lopettaa kokonaan.
Perustelut voisivat olla vaikka:
+ Ympäristöystävällisyys
+ Kukkaroystävällisyys
+ Varastoystävällisyys
Selvää on, että rahaa säästyy, kun ei shoppaile turhia. Ja luontokin tykkää. Mutta aivan turhan vähälle huomiolle jää tuo varasto! Inhoan, inhoan, inhoan niitä tavarakasoja komeroissa ja kellareissa! Hyvää, käyttökelpoista tavaraa, joka ei mahdu minnekään, ei sovi tyyliin, on mennyt pois muodista, odottaa uutta tulemista, pitää korjata vähän ja sitten on taas hyvä - oli syy mikä tahansa, lopputulos on sama. Sekamelska ja tavaravuori kellarissa kasvaa entisestään. Minua tällainen piilotettu roinavuori ahdistaa ja tavoite onkin, että uudessa kodissa varastoon pääsevät ainoastaan tavarat, jotka a) ovat käytössä vain osan vuotta (joulukoristeet, sukset, luistimet, hiekkalelut...) tai b) muistot (ja salaisena c-kohtana ehkä ihan vähän kuitenkin jotain sisustusjuttuja, tyynynpäällisiä ja sellaisia, joita tulee aina välillä vaihdeltua...).
Näitä EN ostanut itselleni:
...olisin kyllä halunnut. Öljylamppuun tykästyin tosissani, se on niin sympaattinen. Sitä tuijottelin ja ihastelin ja pystyin hyvin kuvittelemaan sen takapihan pöydälle. Ajatuksissani oli kaunis, pimenevä syysilta, minä istumassa tuolilla, luen hyvää kirjaa, napsin pari palaa suklaata ja juon jotain lämmintä vaaleanturkoosi huopa ympärilläni, öljylampun kaunis liekki lepattaa vieressä, elämä on seesteistä ja ihanaa. Voih!
Haaveista on joskus yllättävän helppo siirtyä todellisuuteen. Suomen syksy on kaunis tasan yhtenä iltana klo 18-20.30. Silloin on kotona täysi hulina päällä, kerään sisällä pyykkimyttyjä kiukkuisena, isken muksuille puuroa lautaselle, pikkuherra karjuu "mä VIHAAN puuroa", mulla on mielessä pelkästään painokelvotonta tekstiä. Puuron jälkeen puetaan yöpuku, siis niin että ensin huudetaan "mä VIHAAN yöpukua", ja sen jälkeen pestään hampaat ja muistetaan toki VIHATA sitäkin. Tämän pienen iltakiepin jälkeen olis pare olla kilo suklaata kaapissa edes ensiavuksi ja sopii arvata mitä siellä lämpimän juoman joukossa on. Takapihalle varmaan tarvii juu mennä rauhoittumaan, mutta kaunis syyshetki meni ohi ja ka-bum, vettä sataa ja roiskii ja on kylmä ja tuulee, huopa olis kiva jos se ei olisi märkä sateesta ja kuka enää jaksaa lukea illalla, ei kukaan, telkku auki ja rojahdetaan sohvalle, ihan sama mitä sieltä tulee. Suklaat naamariin ja valitetaan tyhmää, pimeää syksyä ja lasketaan päiviä kesään.
Lopputulos: säästin rahaa noin 70 euroa. Sillähän saisi jo yhden hotelliyön ihan vaan itselle, eikö?
